Rauman museo on haastatellut pitsinnypläyksestä sekä nyplääjiä että pitsinnypläysvälineiden valmistajia ja myyjiä. Haastatteluja on useita kymmeniä. Äänitteet on myös litteroitu tekstimuotoon. Tässä näyttekis muutamia katkelmia haastatteluista.

Ester Aaltonen
Hilja Eskola
Kerttu Arvo
Anna Palmu
John Östman



Ester Aaltonen
Syntynyt 1914
Haastattelu 1988, haastattelijana Sirpa Wahlquist

VANHEMPANNE
Kyllä, molemmat paljasjalkassi raumalaissi.

ONKO TEIDÄN ÄITINNE OSANNUT NYPLÄTÄ?
Juu, hän nypläs. Sillon, ko me oltti lapsi, niin sillon ei hän paljoo nyplänny, mutt hän ol ennen sitt jo nyplänny. Sitt, ko hän tul vanhemmaks ja häne miähes kuol ja yks lapsist kuol tapaturmasest, nii hän ol sen jälkke nii murheissas ja ko hän siit pääs niin hän alkoi taas nyplätä. Sitt hän nypläs iha vakituisest ja ol kovast innostunu taas uudestas.

MINKÄ IKÄISENÄ HÄN ALOITTI TÄMÄN UUDESTAAN NYPLÄÄMISEN?
Uudestas nypläämisen?

NIIN.
Mitäs se ny ol? Olik se 1953 ja 1954, siin.

NIINÄ VUOSINA.
Juu.

NO TIEDÄTTEKÖ MISTÄ HÄN OLI OPPINUT SEN NYPLÄÄMISEN?
Varmast sitt omalt äitiltäs.

JUU, JUU.
Niinko minu mummultan, ko hän nypläs kanss. Siihe aikka paljon raumalaise just nypläsivä. Häne isäskin nypläs.

A-HAA, NO MUISTATTEKO TE HEIDÄT?
Muistan minun mummuni, mutta en mäs sitä issä muist tai niinko mun vaarian, ko hän hukui. Hän ol merimies ja hän hukui. Hänet mä en ol ikä nähnykkään.

ENTÄS SITTEN TÄÄ ÄIDIN ÄITI, NIIN NYPLÄSIKÖ HÄN MYÖSKIN TYÖKSEEN?
Ei hän...

HARRASTUKSENA VAAN.
Harrastukseks vaan ja silloin tehtiin ihan semmossi kapeit, pineii pitsei ja sitä tehtiin ihan metrikaupall. Hän aina sanos, et ko hän ol laps niin ei hänkään päässy ulos ennen ko ol kyynärän tehny pitsii. Se on niinko 60 senttii, mutt se ol iha jottain tämmöst kapeaa, jotain "Pimppuu". "Pimppuu" pali tehtiin silloin. Se ol iha näin kapeaa [1,5 cm].

SITÄ KÄYTETTIIN SITT NIINKO NENÄLIINOIHIN JA TÄMMÖSIIN.
Juu, jossain ja hän sanos, ett ulos ei ikään päässy ennen ko ol tehty sen kyynärän.

JAA-HA.
Se ol 60 senttii.

JUU, NO KYLL SIIN AIKAA MENEE.
Kyll maar siin aikka menee sentään, mutt se ol niin pali kapeaa, ett se sitt tuli.

NO, MILLOIN TÄMÄ TEIDÄN ISOÄITINNE ON KUOLLUT?
Se ol 1936 marraskuussa, ett siit on niin pali aikka jo.

TIEDÄTTEKÄ KOSKA HÄN OLI SYNTYNYT? TAI MINKÄ IKÄISENÄ HÄN KUOLI?
Ett hän oli 84 vuoden.


 
Hilja Eskola
Syntynyt 1912
Haastattelu 1988, haastatelijana Sirpa Wahlqvist

TEILLÄ ON NYT UUS TYYNY, NIIN MUISTATTEKo MISTÄ SE ON TULLUT?
Kyll se varmaan silloin, ko mä menin näill toisill krusseill. Sen on tehny tua Kirstin talon vävymies, semmonen palomies Lehtonen, mikä on oikken paljon tyynyi tehny.

A-HAA, HÄN ASUI TUOSSA SITT AIKA PITKÄÄN?
Juu ja hän ol huika nuoreve, mutt hänen vaimos ol tost kotosin, niin me oltti sitt semssi, ko tämän kulmauksen, ett yhdes kuljeskeltti ain. Hän [palomies Lehtonen] oli oikke hyvä, ett hänell ol puuverstas siäll Kirsti piharakennuksess. Hän tek kaikkii kynttilöi ja mitä vaan. Sitt sen tyynyn mallin jälkeen meiän mies on tehny tyttärill ihan samanlaiset tyynyt.

TÄMÄ MIES EI ILMEISESTI ENÄÄ ELÄ?
Ei, Leo Lehtonen, ko hän kuol joskus 2-3 vuott aikka, kolm vuott ehkä on aikaa.

NIIN MÄ AJATTELIN, ETTÄ EI KOVIN MONTAA VUOTTA OLE.
Niin juu ja vaimo kuol ennen jo.

TÄITÄ TYYNYJÄ MYYTIIN SITTE?
Juu ja hänell ol aika paljon asiakkaita. Hän tek semmossi isompiakin tyynyi. Mä en tiedä, ett kuka raumalaisen jonkun tuttava ol siäll Helsingissä ja siäll ol semssi taitavii nyplääjii muutamii ja ne halusiva semse, ett saa leveämppä ja suuremppi kulmii, niin hän tek semse ison tyynyn niinko tilaustyönä. Kyll hän aika paljon niit lähetti ja teki ennen, ko Raumall ei niit paljon tehtykään. Nyt on ruvettu, ett nua käsityönopettajat on ruvennu tekemään. Mikä on tua semiaarin käsityönopettaja, ko tekee tohon Kajavallekin.

AI, JAA. MÄ EN TIEDÄ TÄMMÖSESTÄ LAINKAN. MITES SITTE ENSIMMÄISET MALLIT, NIIN MUISTATTEKO VIELÄ MITÄ ENSIMMÄISEKSI OPETETTIIN?
Kyll se yleensä on ollu se "Kuuden parin utti" Se ol sillon vissiin niinko nykkin. Siin opetetaan tää kierre ja tämmönen, mitä nua tanhujat tekevä tuoll pitsiviikoll, niin sitä samaa.

NIIN JUU.
Se on tietysten, et siin saa aika hyvin tasaseks sen keirteen, ko siin on sen verran pitkät ne ett näkee. Semne värssykin on olemass täst nypläyksest, ett älä unohda spindelin kierteit ja mantelin solmui ja mitä kaikkii. Siin näkee heti sen epätasasuuden, jos toisest paikaast kolmekin kiettettä, ja toisest kaks ja toisess yks, samas kohdass nimittäin mallis. Ei silti, ett mä en ol mikkä huipputarkan työn tekijä, mutt kyll mä semsen muistan ain, ett kui paljon niit kiertei tehdään. Juu ja sitt mä olin täsä yhdell kesämökill. Se ol meiän vanhemman flikan miehen äidin mökill. Kui mä katosin, ko siäll ol pöydäll semne hieno liina, vaikk se ol vaa semne kesäpaikka. Mä sanoin, ett mist olet toin saanu tai mist tuoa on kotosin? " Se on englantilaist valoverhoo", hän sanos. Mä otin ruutupaperin ja tein siit mallin. Sitt mä joudusin 1985 Satalinnaan [sairaala] ja siäll ol sitt aikka, niin mä kysyin heti, jos saa tehdä. Ei mull mittä nypläystyynyy ollu, mutt kyll sen viedä olis saanu. Mä suurensin sen mallin. Ens mä tein sen tavallisseen kokkoon millimetripaperill. Ei se ny samanlaist ollu ko se, mut se ol reunapitsii ja välipitsii. Sitt tul näyttelyt tonne ja joka kevät mä olen ajatellu, ett mä teen jottain sinne näyttelyhyn. Nyplääjitten puheenjohtaja sanos, ett mikä tämmösen nimi on? Mä sanosin, ett en mä, ett sä saat ristit sen nyt sitt. Raumall puhellaan sorteist, olek sä kuullu?

JUU.
Nii pullaa tai ett ottaka ny kaikkii sorttii. Hän on vanh tarjoilija, niin hän sanos, ett pistetään "Hilja sorttii" ja se on nyt sitt "Hilja sorti" nimell. Se on, ko edellisen vuonn me olttiin Tanskass, nii se ei kerjenny sinne pitsiviikon näyttelyhyn, ko mä en muistan sitä ennen viedä. Se on tämä. Mä olen tost "Hilja sortist" tehny niin paljo suurennetun mallin, ett meiän flikall on hiaton semmonen kesäpusero. Se on, ett olkapäält menee yks kaista yli, edest menee yks kaista ja kainalon all on yks kaista. Sitt mä tein siihen hameen. Se hameen värinen sininen on siin sitt vuorina, ett se on niinko liivi sitt, ettei näy kaikk alusvaatteet.

TÄÄ ON TOSIAAN NÄTTIÄ.
Täsä on tämmönen, vanha aikka tehtiiin täll tavall ko pitsi yhdistettiin.

NÄMÄ REUNAT, JUU.
Niin ja tämä tulee mun kummipojallen. Hän täyttää 50 nyt lokakuun aluss. Siäll on tua, ko hän on ite muurannu keittiöhön takan, semse oikke vanha-aikkase leivinuunin ja siin on se koukku. Siäll on entisöity kaikk. Heill ei ol yhtä lasta. Vaikk se on ny mieles, niin mä annan tämän sille muistoks, vanha aikkasen liinan.

SE ON UPEA LAHJA KYLLÄ.
Tämä on sitä "Hilja sorttii". Mä jollain tavall, ko tämän reunan mä olen kehitelly, niin mä tykkään, ett tämä on jollain tavall tommost rauhallist, mutt kumminin tämä tekee sen vähän hienommaks.

OLETTEKO TE KOSKAAN ENNEN SITTE ITSE JOTAIN MALLEJA PIIRTÄNYT?
En mä tämmössi mallei ol, mutt kyll mä tua noin olen kangasta niin paljon kutonu, ettei tämä ol millään taval mun pääharrastukseni. Sitä on tullu niin pali tehtyy ja siin ons se millimetripaperi aika tuttu.


 
Kerttu Arvo
syntynyt 1939
haastattelu 1988 (haastattelijana Sirpa Wahlqvist)

SITTE TÄSTÄ NYPLÄYKSEN OPPIMISESTA, NIIN MISSÄ OLET OPPINUT?
1971 menen kansalaisopistoon ja siäll Ester Aaltosen piirissä ja siit se sitt lähti. Kovast innostuin ja kaikki muut käsityöt jäi, ett pitsi vei mukanas.

OLITKO ENNEN TEHNYT MUITA KÄSITÖITÄ?
Juu, olin.

MISTÄ TÄÄ INNOSTUS TULI SITTEN?
no se kiehtoi aina ko mä Raumall olin ja kattelin ko ihmiset sitä nypläs. Sitt oli lapset pienii, niin ei siihen lähteny, mutt sitt tuli vaan semmonen hetki, ett nyt mä lähden, ko lapset kasvoi sen verran. Siit se sitt vaan lähti.

MUISTATKO NIITÄ ENSIMMÄISÄ KURSSEJA KO SÄ MENIT SILLOIN SYKSYLLÄ TAI MENITKÖ SYKSYLLÄ?
Juu syksyll.

KUIN PALJON SIELLÄ OLI VÄKEÄ SILLOIN?
No kyll yleensä luokka täynn oli, ett varmaan likemmäs 30. Tuoll Karin kouluss olin silloin iltapiiris ja kyll ne yleensä oli aika täynnä.

OLIKO SIELLÄ KETÄÄN SEMMOISTA, ETTÄ MUISTAISIT KETÄ OLIS OLLU?
Sillai kumminkin, ett tua Merenkiven Anna-Liisa, mikä on samaa ikäluokkaa. Ei mull sillaill nimei jääny ol mieleen, ett ei niihin sillai tutustunu. Jälkeenpäin tietyst tunnistaa ihmiset, ett silloin ja siihe aikka on opeteltu yhdess.

MINKÄ IKÄISIÄ IHMISET YLEENSÄ OLI SIELLÄ KURSSEILLA SILLOIN?
No mielestäni oli joinkin, ett keski-iän yli, ett iäkkäämppi. Sitt siäll oli jottain, ett muistan jonkun kouluikäisen, mutt hänt ei kirjoihin pistetty, mutt hän kävi äitis kanss ja Ester antoi hänellekin opetusta. Hän ol tämmönen niinko laps, koululainen, kun ei opistoss saanu silloin viäl opiskella, mutt hänkin oli siellä, ett innostus sieltäkin päin peinell oli silloin jo.

TUOTA, NO MITEN KAUAN SÄ KÄVIT NÄITÄ KURSSEJA SILLOIN?
Ain talvisin sitt tään opistokauden ja ihan joka talvi sitt jälkeen. 1977, eikö hiukan ennen jo, Esteri Aaltonen oli sairaslomall ja hän ei saanu oikke opetukseensa tuuraajaa ja hän rupes minuu sanomaan, ett mä vuoisin ne hänen piiris tuurata. Mä oli mielestän, vaikk mä olin kuus vuott nyplänny ja sanoin, ett mä en millään voi. Hän sanos, ett ne nyplää niin helpoi ja kyll sä pärjäät, ett hänell on kuukauden sairasloma. Mä sitt vaan rohkeana lähdin ja kyll mä siin sit pärjäsin. En tiedä, ett kuin oppilaat sitt ajatteli, mutt mielestäni jonkin kumminkin. Sitt 1977 syksyll pyydettiin Lapiin piirin vetäjäksi. Siit saakk olen sitt opettanu, ett sitt jäi niinko se oma oppi vähä vähemmäks.


 
Anna Palmu
Syntynyt 1910
Haastattelu 1988, haastattelijana Sirpa Wahlqvist

MINKÄ NIMISIÄ HE OLIVAT?
Minun isoäitini ol Sofia Blomroos. Meinasin sanoo toisen nimen, mut en mä muista enää. Mutt sitt mun äitin nimi on Amanda Sofia Aalto os Blomroos.

TIEDÄTTEKÄ TÄSTÄ ISOÄIDIN NYPLÄYKSESTÄ TARKEMMIN, ETTÄ MITEN HÄN ON ESIMERKIKSI OPPINUT NYPLÄÄMÄÄN?
Sitä mä en ossaa ollenkaan sanoo, ett mist hän on oppinut. Mut meit oli sisaruksia kolme ja me käytiin aina siellä isoäitiä tapaamassa, niin hän usein nypläs siin pöydän vieress. Hänell ol vaan yks huone ja osakeittiö. Usein hän nypläs siin pöytä.... Hänell ol semne vanha-aikkane pöytäkaappi ja hän nypläs siin ikkunan pielessä. Usein ko ke mentiin, niin hän sanoi, ett tämän määrän hän nyplää siihen asti ja sitt hän ruppee niinko meidän kanss seurustelemaan ja keittämään meill kahvii tai mitä hän kulloinkin sitt tarjos. Hän tek vaan tämmöst piänt, kapeaa pitsiä ja sitä tehiin iha sillai metrikaupalla. Silloin varmaan johonkis liikeeseen otettiin näit. Sitt ol joku henkilö, joka lähti myymään tonne, kaupustelemaan niinko ovelta ovelle. Mutt ei hän koskaan ollu kaupustelemass, mutt hän nypläs kuitenkin ja vaan tämmöst pienempää pitsii, hän teki metrikaupall.

JUU JA SE OLI TARKOITETTU LÄHINNÄ NENÄLIINAAN VAI OLIKO SE MUUHUN KÄYTTÖÖN?
Varmaankin silloin käytettiin aika paljon, en mä usk, ett sillo niinpaljon nenäliinoihin, ett sitä varmaankin laitettiin vaatteihin. Silloin käytettiin liinavaatteiss paljon, ennen vanhaan käytettiin paljon liinavaatteiss, myöhemmässäkin vaihees.

JUU, NO MINKÄLAISTA SE LANKA OLI MILLÄ HÄN NYPLÄS, ETT OLIKO SE PALLAVALANKAA?
Silloin varmaankin se ohut pitsi oli pellavalankaa, mutt sitt käytettiin paljon helmilankaa. Oli muuten semmonen pumpulilankakin, mutt ei se ollu lainkaan niin vahvaa ko tämä helmilanka oli. Helmilangass on se kiilto ja se on vahvempi.

JUU, NO SITTE MÄ OLISIN MUUUTAMAN KYSYMYKSEN KYSYNY TÄST NYYNYSTÄ VIELÄ. MEILL OLI JUTTUA TÄSTÄ ENSIMMÄISESTÄ TYYNYSTÄ JO, MUTTA VOITAIS NÄITÄ TYYNYN OSIA VÄHÄN KÄSITELLÄ. KERROITTE, ETT TOSSA ENSIMMÄISESSÄ TYYNYSSÄ OLI OLLUT NÄAHKA PÄÄLLÄ.
Juu, enne vanhaan on paljon ollu nahkaa tyynyn päällä. Sit on tämmönen nahkakantti viäl täsä ympärill, tosakin on ollu.

JUU JA SE ON SITTE VAIHDETTU KANKAASEEN.
Juu, ko tua noin, niin se ei ol oikkeen käytännöllinen. Mutt mä en tiäd, ett mitä varten sillo ennen vanhaan on laitettu niin ja Orimattilass laitetaan vieläkin. Taik onk se pakanoo [pekamoidia] tai mitä se on, mutt kauhiast se kolisee ainakin, mutt ei nykyään enää semmost laiteta.

TÄÄ ON YLEENSÄ PUUVILLAKANGASTA ILMEISESTI TÄÄ PÄÄLLINEN?
Niin se täytyy joku semmonen olla, mikä ei nöyhtäänny ja on tiivis.

JUU TUOTA, JOS ME JATETAAN TÄTÄ HAASTEATTELUA. VIIMEKS PUHUTTIIN TÄST TYYNYST, MUTT EI ME TAIDETTU IHAN KOKONAAN SITÄ LÄPI KÄYDÄ. ME PUHUTIIN TÄST KANKAASTA, NIIN MÄ MUISTAISIN?
Niin, siin on tietyst hyvä olemass semmonen tiivis pumpulikahgas, ettei se näyhtäänny eikä plölytä, mutt käytetään paljon samettaikkin siin pääll kyll. Siin täytyy ain käden alla olla kuitenkin semmonen tiivis kangas sitte.

NIIN YLEENSÄ NE KÄYTTÄÄ PYYHELIINAA TAI VASTAAVAA SIINÄ NIINKO KÄDEN ALLA.
Niin toiset käyttää pyyheliinaa ja moni froteistakin, mutt mä en voi mitään semmosta käyttää, ko siit nousee pöly ja mä olen kauhian allerginen kaikell tämmösell pölyll. Yleensä se pitää olla tämmönen tiivis pumpulikangas käsien alla ja sen tähden juur, ettei se päälliskangas kuluis. Sormet ain vähän täsä kulkee näin, niin se kulutta sitä. Sen voi aina uussia, sen käden alla olevan kankaan.

JUU, TÄST SISUSTUKSEST OLI VISSIIN JO PUHETTA, ETT OLETTE KÄYTTÄNYT MERIHEINÄÄ.
Niin se on oikke vanha-aikainen toppaustyyli ett laitetaan meriheinää ja kyll vieläkin joku tekijä laittaa meriheinää, mutt toise laittava jottain sureplonia ja semmost. Nykyään on kuulemma semmost parempaa superolnia, ettei se, ko se topataan superlonill ja laitetaan neula, niin se pitää ain semmosen äänen.

NIIN PITÄÄ, JUU JA SE EI OLE MITÄÄN HAUSKAA NARSKUNTAA.
Niin ei.

TÄSTÄ RULLASTA SITTE, NIIN MILLÄ TE OLETTE SEN TÄYTTÄNYT YLEENSÄ?
No minull on ollu semmost vanhaa huopaa ja siit leikkaa tämmöst, mutt se täytyy ensin laittaa sitte nauloilla tänne hyvin kiinni ja niin päin kiertää sitte, ettei se kierros aukea. Sillai ko sen kiertää, niin sitt saa tasasen ja kauniin tulemaan. Kyll perhees ain jottain huopia on tai paksuu kangasta.

KYLLÄ JA SE RULLA YLEENSÄ ON PÄÄLLYSTETTY SAMALLA KANKAALLA KUIN TYYNYKIN VAI?
no jos on mahdollisuutta niin onhan se ain siistimpi. Sitt ko toinen malli on, ett kuvio on pitempi ja toinen lyhyempi, niin siihen voi lisätä sitt siihen toppauksen päälle näin, ett saa pidemmänkin mallin siin menemään sitte.

KYLLÄ JA TUOSTA NÄISTÄ MUISTA APUVÄLINEISTÄ MEILLÄ EI TAINNU OLLA PUHETTA. MITEN ESIMERKIKSI LANGAN LAITATTE NYPYLÄÄN?
Mull on niin mainio, misä mä laitan langan. Mull on vaiha-aikainen rukki, semne ko lankaa on tehty.

JUU, JUU.
Ja se on erinomainen. Se on sitte, ett minun mihen on joskus sen minull hommannu soda jälkke silloin, ko sota lopui, tais olla välirauhan aikakin, ko silloin ei ollu mittä sataviss lankoi eikä mittä. Hän otti valkosen lampaan ja mustan lampaan ja sitt siit tul niit villoi. Hän sanos, ett mä voin ruveta tekemään lankaa. Mä sanoin, ett mä en osaa ko mä en ol ikä yrittänykkä, enkä koettanu mutt kyll mä sitt kuintenkin tein sitä. Sekotettiin sitä mustaa ja valkost villaa yhteen ja sitt tul nättii. Sitt mä väll, ko miell ei ollu viäll ko tämä yks poika ja se ol semmone piän ja silloin ko ei vaattei saanu, niin meil ol valkossi villoi ja mä värjäsin niin sinseks ja sitt mä sekotin ja niis tul niin kaunist lankka. Mull oln viäl vissiin kerä tuolla semmosta, piän kerä. Siit tul oikken kaunist ja mä kudosin käsin hänell semmosen, ko siihen aikka käytettiin semmossi damaskipöksyi. Sitt tein villalakin, semmosen pipon tapasen. Ei silloin ny ihan tämmössi pipoi ollu ko ny on. Mutt kumminkin tein ja sitte vanttuut ja kaikk, ett hänell ol koko tämmänen puku. Moni kysys, ett mistä mä olen saanu. Mä sanoin, ett se on oman käden työtä.

JUU JA SE ON PALJON ARVOKKAAMPI JA NYKYISIN SEMMOSIA EI ENÄÄ MONIKAAN TEE.
Ei, semmosess menee aikka niin kauhiaste, mutt sillon ko ei saanu mittä, niin silloin täydys tehdä vanhoista ja juur näit sitt. Kyll mä silloin lankaa tein sitt sen verran, ett mä sain kyll joka pojall ol. Sitt mä tein ruskeaakin, ett värjäsin ruskeaa. Joka poika sai, ett kolm poikaa sitt jo ol, nii sai siit sitt vanhempan villapaidan. Mutt en mä ny sitt enää ol tehny. Se on erinomainen, se rukki ollu, siihen vaan laitetaan tämmönen piän suppilo. Se on kyll mull perintö, se suppilo, ett se on minun äitin ja hän on aikanas käyttäny. Se on kauhian kiva ja luonnikas ja se on kaikkein paras tapa laittaa. Niit on kaikkii tämmössi ko kierttetään näin pöydän reunass, mutt se pitää pahaa äänt ja sitt tua, mutt en mä... Kyll opistollakin semmonen oli, ett sitä sai käyttää. Mä ostin Ruotsits kerran slloin, ko niit ei viäl saanukka Suomest ja me oltti Ruotsiss ja mä ostin semmosen. Mä sitt koetin sen kanss ja mä ajattelin, ett ko mä saisin sen pian myytty poies, ett en mä semmost tarvitte. Sitt joku pyys minu hommaamaan semmosen jostakin. Mä sanoin, ett mull on semmonen ja se sai sen aika halvalla ko se ei maksanu ko joitain 38:-. Mä myysin sen ihan samall, mill mä sen ittekin sain sen tähden, tee mä sain sen pois vaan, kun mull ei ollu mitään käyttöö sill. Mä olen semmonen yhtäkkinen ihminen, ett mä en kerkke kiertämään. Se menee rukiss aika pian, ett se menee niin nopeaan. Pistää satakin nypylää lankaa, niin sitä saa keirtää aika kauan, jos käsin kiertää.

KYLLÄ.
Ja toiset laittaa ompelukoneell, mutt mä en ol koskaan sitä, kyll mä koittanu olen, mutt en mä sen kanss ruvennu sitt yrittämäänkään. Mä olen havainnu, ett rukki on kaikkein paras.

NIIN JA KO SIIHEN TUTTUU, NIIN VARMASTI ON NÄIN.
Niin ja kyll siihen pian tuttu. Mull on se tosa ain, ko meill on tua pojan huone niinko varastohuone, niin se on ain sieäl sitte.


 
John Östman
Syntynyt 1903
Haastattelu 1988, haastattelijana Sirpa Wahlqvist

MITÄ TE OLETTE TEHNYT SITTE?
Mä olen ollu voimalaitosinsinööri.

JUU, TÄÄL RAUMALLA?
Niin.

MILLOIN TE OLETTE RAUMALLE TULLUT SITTEN?
1936.

JUU JA TUOTA, ONKO TEIDÄN VANHEMPANNE, ETTÄ MISTÄ PÄIN KOTOISIN HE OVAT?
He ovat Tampereelta etupäässä.

SITTEN TÄSTÄ NYPLÄYKSESTÄ. NIIN TE OLETTE ITSE NYPLÄNNYT MYÖSKIN PALJON. MILLOIN TE OLETTE TÄMMÖISESTÄ INNOSTUNUT?
Vaimoni kävi nypläyskurssilla silloin heti ensimmäisenä vuonna 1937 keväällä. Siit ei näyttäny tulevan mitään ja mä vähän koetin auttaa sitte. No ei siinäkään mitään suurempaa puhetta ollu, ett mä häntä autoin. No, joka taupauksessa jotaikn neulanvetoja oikaisin. Näin mä sitte lopulta innostuin vähän ittekin enemmän vielä koettamaan sitä.

JUU, NO TE ETT OLE ITSE SITTE KÄYNYT MITÄÄN KURSSIA VAI?
Ei, kattokaas siinähän se onkin. Nämä Helsingin frouvat, jotka kuuluvat kaikkiin yhdistyksiin, puheenjohtajia ja muita, niin ei nekään ole käyny varsinaisesti mitään muuta kuin jonkun semmosen ompelukurssin, jolla ei ole mitään merkitystä tään nypläyksen kanssa. Mutta he ovat niin suuria tekijöitä, kun heillä on tämmönen ompelukurssitodistus ja minulla kun ei ole mitään todistusta, niin he paremmin koettivan tehdä enemmän hyväkseni.

NO MITEN SE OPPIMINEN SITTE SUJUI? TE ITSE OPETTELITTE SITTE VAAN VAI?
Minä itse opiskelin ja autoin tota meiän mammaa sitte vähän näissä nypläyksissä.

JUU, NO OLETTEKO SIINÄ VAIHEESSA SITTE OPETELLUT JO TÄMMÖSIÄ VAIKEAMPIA MALLEJA VAI LÄHTIKÖ SE IHAN TÄMMÖISISTÄ HELPOISTA LIIKKEELLE?
Ei, mä perehdyin siihen sitte oikein perusteellisesti, siihen mitä se nypläys tarkoitti.

JUU JA NOPEASTI OPITTE TÄMÄN TAIDON VAI?
No kyllä se hiljalleen meni minulla, kun se vakinaiseks tuli.

MINKÄLAISIA NE ENSIMMÄISET MALLIT OLI? MUISTATTEKO VIELÄ, MITÄ ENSIMMÄISEKSI TEITTE?
Ensimmäiset mallit oli kyllä hyvin hataria, sinne - tänne meneviä. Se oli kyllä, että minä itse harjoittelin ne kaikki läpi ja kirjoitin sitte kirjan vuonna 1975 niistä.