Pitsinnypläystaito on aina siirtynyt perinteenä äidiltä tyttärelle tai isoäidiltä lastenlapselle. Paitsi tytöt, ovat myös monet pojat oppineet taidon.

Järjestetyn pitsinnypläysopetuksen juuret Raumalla juontavat 1840-luvulle, jolloin kaupungissa toimi kahden vuoden ajan pitsikoulu. Pitsikoulua, jossa olisi ulkomainen opettaja, oli kaavailtu jo aikaisemmin, mutta opettajan saantiin liittyvien vaikeuksien vuoksi hanke viivästyi. Koulun takana oli pitsinnypläystä muutenkin edistänyt Suomen talousseura. Kun opettaja Saksista saatiin, oli ajatuksena, että hän aluksi tutustuu maan oloihin Turussa, jossa toimi jo talousseuran ylläpitämä kehruu- ja kutomakoulu. Tämän koulun yhteyteen perustettiin siksi myös nypläyskoulu. Tarkoitus oli siirtää opetus ensimmäisen vuoden jälkeen Raumalle. Opettajan kanssa ilmenneiden ongelmien vuoksi siirto kuitenkin jäi ja koulu toimi Turussa vuosina 1837-44. Vasta saksilaisen opettajan lähdettyä koulu siirtyi Raumalle. Se toimi vuosina 1844-46. Koska oppilaiksi otettiin vain sellaisia, jotka eivät osanneet nypläystä aikaisemmin, ja toisaalta kaupungissa kaikki tytöt pienestä pitäen olivat tehneet pitsiä äitiensä ohjauksessa, ei sopivia oppilaita ollut aivan helppo löytää. Kahden vuoden toiminnan aikana arvioitiin kaikkien kysymykseen tulevien jo saaneen opetusta, ja koulu loppui oppilaiden puutteeseen. Koulu antoi paitsi opetusta pistinnypläyksessä myös lukemisessa, kirjoittamisessa ja laskennossa. Tämä, köyhille lapsille, myös tytöille tarkoitettu opetus jatkui toisessa muodossa nypläyskoulun loppumisen jälkeen.

Seuraavaksi järjestettyä nypläyksenopetusta Raumalla annettiin 1900-luvun alussa, jolloin alkoi olla huolta nypläystaidon jatkumisesta. Säännöllistä kurssitoimintaa hoiti 1920-luvun alussa Alfred Kordelinin testamenttivaroin Suomen kotiteollisuusyhdistys. Kurssitoiminta keskeytyi toisen maailmansodan vuoksi, ja sodan jälkeen nypläysperinteen vaaliminen siirtyi Raumalla 1948 perustetulle yhdistykselle, Rauman nypläyksenharrastajat ry:lle. Yhdistys aloitti mm. pitsimallien julkaisemisen. Rauman kansalaisopiston piirissä nypläystä on opetettu jatkuvasti vuodesta 1947. Pitsikurssit ovat olleet aika ajoin myös monen muun yhdistyksen ja organisaation ohjelmassa.


Nypläys Suomessa

Muita nypläysalueita

Pitsiä on Suomessa valmistettu nypläämällä Karjalassa, Uudellamaalla, Kaakkois-Hämeessä sekä Turun ja Rauman seuduilla. Ammattimaiseksi pitsinnypläys kehittyi vain Raumalla, Orimattilassa ja Tytärsaarelella. Karjalan nyytingit edustavat valmistustekniikaltaan ja malleiltaan vanhakantaisinta tyyppiä. Nypläysalustana käytettiin nyytinkirukkia, eli kehräpuuhun kiinnitettyä pussia. Pitsin olivat tiheitä ja nauhamaisia, sillä niiden teossa ei käytetty pistemallia eli mynsteriä. Pitseissä käytettiin valkoisen ohella värillisiä lankoja.

Suomenlahden saarilla käytettiin pyöreää, pyöreää kötsikkämallista tyynyä. Nypläysalue liittyy läheiseen virolaiseen alueeseen.

Orimattilan Heinämaan pitsit nyplätään samankaltaisella tyynyllä kuin raumanpitsit, mutta lanka on paksumpaa ja mallit yksinkertaisempia.